Viikonlopun rentoutumisharjoitus

 BILLY JOEL - VIENNA

Olen ollut viimeaikoina niin kiireinen, että nyt täytyy oman mielenterveyden säilymisen kannalta taas harjoitella rentoutumaan. Alitajunnan laitamilla pyörii koko ajan tulevat esitykset, lähettämättömät viestit ja työhakemukset, tekemättömät koulutehtävät, saapumattomat haastattelukutsut, pakkaamattomat tavarat, suunnittelemattomat koristelut, ystävien kanssa viettämätön laatuaika... Tuntuu, etten osaa uppoutua asioihin täysillä, kun aivoni ovat jääneet tilaan "juoksepaikastatoiseenteeteevähänlisääsuoritaolehyödyllinen". Luin Kalenterikarjun blogista tekstin, jossa avattiin samankaltaisia tunteita - ja päätin kasata itseni, rauhoittua.

Suurin ongelmani on se, että opportunistisessa hengessä vastaan kaikkeen "kyllä". Ylläripylläri - erilaiset projektit vievät paljon aikaa ja energiaa. Varsinkin kasautuessaan samaan sumppuun, ja sitten kaikesta tulee vain suorittamista. Mietin että sitten kun asia/viikko/kuukausi x on ohi, suoritettu, kaikki helpottaa, mutta sitten huomaan jälleen olevani mukana jossain uudessa ja aivan yhtä kiireinen. Kun olisi aikaa olla tekemättä mitään, olen levoton ja tuntuu tyhjältä. Olen tyytyväinen siihen, että olen aktiivinen, mutta en halua vaatia sitä itseltäni. Pitäisi sanoa joskus myös "ei".

Mutta miten tämä rentoutuminen tapahtuu? Uskon syvästi itsereflektioon, siksi kirjoitan tätä tekstiä nyt, pakotan ajatuksenvirtaa ulos aivoistani. Heti kun tajusin, ettei tää nyt enää oikein toimi, olo helpottui. Vapaa viikonloppu, loputon aamulaiskottelu - mutta itseasiassa ajatus laiskottelustani ahdistaa juuri nyt, vaikka silloin se tuntui vielä niin hyvältä. Loputon univelka sentään alkaa pikkuhiljaa olla historiaa.

Eilen olin tyytyväinen saavutuksistani. Sain tietää, että englannin ylioppilaskirjoituksista on luvassa laudatur - vaikka harjoittelu koetta varten oli tasan edellisenä iltana parin oppikirjan selaaminen, enkä siitäkään hyötynyt mitenkään. Tiesin jo etukäteen, että tarvitsen vain tuuria ja huolellisuutta. Olen itseasiassa aika huono opiskelemaan kieliä, en osaa kielioppisääntöjä, vaan operoin puhtaasti kielikorvalla ja logiikalla, jonka ansiosta opin huomaamatta ja vaivatta. Kai minun siis pitäisi riittää itselleni, jos selviydyn noin kevyesti?

Vaadin itseltäni silti paljon, vaikka tiedän että pärjään. Ehkä juuri sen takia.

Tänään haluaisin olla vaatimatta itseltäni mitään, mutten voi, koska kaksi deadlinea lähestyy. Onneksi toinen kouluprojekti koskee teatterihistoriaa, eli on mielenkiintoinen ja innostava. Tiedän, että siihen tulen uppoutumaan täydellä sydämellä. Aion käpertyä sohvannurkkaan lukemaan Lokkia, unohtaa hetkeksi muun. Illalla katson Johan Falkin, ensimmäistä kertaa tekemättä samalla velvollisuuksia. Minulla on koko viikonloppu aikaa. Huomisen vietän perheen kanssa. En lähde minnekään, paitsi kävelylle keväiseen raikkauteen. Nautin niistä pienistä asioista.

Minulla on varaa tuhlata aikaa, hidastaa. Jopa Billy Joel muistuttaa minua siitä, joten ehkä olisi aika ymmärtää se.

Saatan selviytyä (musiikin voimalla)

En ole kuunnellut Architecture In Helsinkiä pitkään aikaan. Nyt eksyin taas sitä kuulemaan, ja hupsista, viime vuonna on tullut uusi levy Now + 4eva, jonka olemassaolosta en ole ollut lainkaan tietoinen! Juuri kun tuskailin sitä, miten en osaa enää rentoutua, saan tällaisen taivaanlahjan: iloa ja hyvää oloa sisälleni pumppaavaa indiepoppia vatsan täydeltä. Jes. Jesjesjes! Olo keveni saman tien.



Ja voi kuinka tykkään myös tästä videosta, se näyttää juuri siltä miltä biisi kuulostaakin.

Uusia alkuja

Kevät on vuoden parasta aikaa, minun mielestäni. Valo saa minut uskomaan tulevaan entistä enemmän, ideoimaan, tekemään ja kokemaan. Kaikkien kiireiden ja uusien tuulien keskellä heräsi myös tunne siitä, että pitäisi taas kirjoittaa blogia. Erinäisiä yrityksiä on ollut ja mennyt ja jäänyt taka-alalle, mutta esimerkiksi ylioppilaskirjoituksiin lukemisen välttely on hyvä tekosyy alkaa pohtia taas tällaista kanavaa tavaksi ilmaista itseään. Puhdas alku alkoi houkuttaa.

Tiedän, että joka kerran uuden blogin aloitettuani olen luvannut itselleni, että nyt kirjoitan vain aiheista, jotka oikeasti inspiroivat. Yleensä päädyin silti jupisemaan epäkiinnostavasti elämästäni, jossa ei siis mielestäni ole sinänsä mitään pahaa, se ei vain itseäni innostanut. Se ei ole sitä mitä minä haluan maailmalle sanoa. Tavoitteeni tälle blogille: enemmän kulttuuria, enemmän seikkailuja. Haluan tuoda esiin itselleni tärkeitä asioita.

Kevään tulon tunnistaa myös uuden kevätlevyn löytymisestä. Vähän aikaa sitten spontaani musiikkilöytö, islantilaisen Sin Fangin levy Flowers, varasti virallisesti sen paikan. Tämän biisin myötä voin virallisesti julistaa blogin avatuksi (vaikka ulkoasu onkin vähän vaiheessa), hip hip hurraa!