sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Rosencrantz & Guildenstern Are Dead (1990)

On uskomattoman ihanaa, kun kuulee elokuvasta, jonka jokainen osa tuntuu huutavan: "Katso minut!!! Tulet rakastamaan minua ikuisesti." Joskus luulot kaatuvat, kaikki hyvä onkin kusetusta ja suuhun jää vain saavuttamattoman potentiaalin karvas maku (God Help The Girl... tästä lisää myöhemmin). Sitten on niitä elokuvia, jotka antavat juuri sen, minkä ovat jo luvanneet. Onnekseni Rosencrantz & Guildenstern Are Dead lukeutuu jäkimmäiseen ryhmään.

Sain selville elokuvan olemassaolon, kun tein teatterihistorian Hamlet-tehtävää. Olin myyty jo ensifaktasta lähtien - Wikipediassa kerrottiin, että Shakespearille tyypilliseen "play within a play" -rakenteelle oltiin annettu Hamletiin perustuvassa Rosencrantz & Guildenstern Are Dead -näytelmässä (1966) lisäpotkua lisäämällä Hamletin Hiirenloukkuun vielä nukketeatteriesitys näytelmän sisään. Eli siis näytelmässä esitetään näytelmää jossa esitetään näytelmää. Wow. Tällaisesta kikkailusta minä pidän. Vielä kun lisätään soppaan se fakta, että tarina kerrotaan sivuhahmojen Rosencrantzin ja Guildensternin näkökulmasta, joihin kiinnyin selittämättömästi jo Hamletia katsellessani (The Royal Shakespeare Companyn BBC-filmatisointi vuodelta 2009, suosittelen! David Tennant ♡), toisessa pääosassa Tim Roth, joka on minulle jotain niin tärkeää (pelkkä Tim Rothin ääni valuttaa sydämeeni lämpöä), sekä vertaukset Huomenna hän tulee -näytelmään (lempitekstejäni ikinä!), olin varma että elokuva olisi katsomisen arvoinen.

Elokuvasovituksen on kirjoittanut ja ohjannut näytelmän isä Tom Stoppard. Sen näki elokuvasta, ja hyvä niin. Teksti sai olla pääosassa, elokuva eteni rauhallisesti - päämäärättä, kuten päähenkilönsä - ja rakastin jokaista hetkeä. Mitä enemmän elokuvaa ajattelen, sitä tyytyväisempi olen siihen. Paljon oivalluksia, kylmiä väreitä, hienoja tunnelmia, hihityksiä, absurdiutta. Tim Roth ja Gary Oldman olivat vetävä parivaljakko, erityisesti Oldmanin Rosencrantz oli hurmaava veikko.

Minä olen ennen kaikkea teatteri-ihminen, joten minuun tämä toimi kuin häkä.

“We must be born with an intuition of mortality. Before we know the word for it. Before we know that there are words. Out we come, bloodied and squalling, with the knowledge that for all the points of the compass, there's only one direction. And time is its only measure.”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti