Agatha, sankari

Wes Anderson on kaikkien aikojen lempielokuvaohjaajani, kuten myös blogini otsikon viittaus The Darjeeling Limitediin vihjaa. Viime vuoden odotetuin elokuva oli luonnollisesti The Grand Budapest Hotel, ja kyllä, siitä on ehditty sanoa varmaankin melkein kaikki tarpeellinen. Mutta vain melkein. Minussa on nimittäin pitkään kytenyt halu kirjoittaa muutama sana Agathasta (näyttelijänä Saoirse Ronan), elokuvan naispäähenkilöstä ja päähenkilö Zeron rakkaasta. Agatha on kaunis, rohkea, hurmaava. Hänellä on kasvoissaan suuri syntymämerkki ja hän leipoo ahkerasti maukkaita leivoksia Mendl's -leipomossa.

Agathan hahmo on kuitenkin herättänyt kritiikkiä elokuvaa kohtaan. Naishahmo on pelkästään taustalla! Elokuva kertoo vain miehistä! Niin, no, tavallaan totta. Elokuva on pääosin tarina kahden hahmon - miehen - ystävyydestä. Agathalla on vähän ruutuaikaa. Mutta se minun mielestäni tekeekin Agathan kuvauksen niin erityiseksi - pienin hienovaraisin elein Agathasta on tehty niin kovin tärkeä osa elokuvaa.

Tarina antaa selityksen Agathan vähäiselle kuvaukselle, ja kaikki mitä näemme, mitä kuulemme muiden hahmojen suusta, lisää Agathan voimaa. Agathan ei tarvitse olla toiminnan keskipisteessä todistaakseen arvoaan, sillä se kunnioitus, jota tarinan päähenkilöt Zero ja M. Gustave hehkuvat kohti tyttöä, osoittaa sen jo. Nyt joku voisi lukea rivien välissä, että Agathan arvo perustuu vain kunnioitukseen miesten silmissä, mutta ei - mieshahmojen antamat kehut lähtevät kuitenkin suoraan Agathasta, he selvästi osoittavat kommenteillaan, että ominaisuudet ovat nimenomaan Agathan omia ja heistä riippumattomia. Agatha ei ole varjoihin jäänyt nainen. Mitä muuta ihmiset kaipaavat yhtä paljon kuin muiden hyväksyntää ja arvostusta? Se, miten Agatha esitetään elokuvassa, on ainakin minun mielestäni aito omaperäinen tapa luoda kuva hahmosta.

M. Gustave: Yet without question, without fail, always and invariably, she's exceedingly lovely.

Naishahmon ei tarvitse olla omapäinen toimintasankari ollakseen sankari, niin kuin ei kenenkään arkielämässäkään tarvitse olla. On niin monia erilaisia tapoja olla vahva, ja se tunnutaan turhan harvoin muistettavan valtavirtaviihteessä. Siksi arvostan Agathaa hahmona niin paljon.